2. viikko kansantauteja

Viikko aloitettiinkin poikkeuksellisesti oppitunneilla, eikä perinteisesti tiimityöpäivällä. Maanantaina heti aamusta panikoitiin lääkelaskutenttiä, joka kuitenkin onneksi meni läpi ensiyrittämällä 😻
Tauon jälkeen kuulimme erittäin mielenkiintoisen luennon suunhoidosta. Olen yhtenä suuntautumisvaihtoehtona pohtinut suunterveydenhoitoa, mutta sitä ei ikävä kyllä ole tarjolla Lahden SDO:lla. Mutta ehkäpä sitten joskus valmistumisen jälkeen voi hakea täydennyskoulutuksena senkin osaamisalan itselleen.
Suunhoidon luennon tärkein ja SUURIN asia oli ennakoiva suun hyvinvointi, eli siis kaikkien tuntema ja hyvin tiedossa oleva, säännöllinen ja riittävä hampaiden harjaus, elikkäs suun puhdistus. Meille lähihoitajina kuuluu pääsääntöisesti tiedon jakaminen hyvän suuhygienian vaikutuksista terveyteen ja tietysti asiakkaiden ohjeistaminen. Suun terveys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko kehon hyvinvointiin. Ientulehdukset ja huonot hampaat voivat vaikuttaa ruuan sulatukseen ja sitä myötä riittävään ravinnonsaantiin. Hoitamaton suu voi pahimmillaan aiheuttaa jopa yleistulehduksen, eli verenmyrkytyksen. Huonot hampaat voivat heikentää hoitotasapainoa monissa sairauksissa, kuten esim diabeteksessä. Joten kyllä, kovin on tärkeä tämäkin aihe ja sinne asiakkaan suuhun olisi hyvä kurkkia säännöllisesti, jotta tietää missä mennään suunhoidon osalta!
Tiistaina ja keskiviikkona sitten taas jatkettiin kansansairauksien parissa.

Tulehdukselliset suolistosairaudet ja enteraalinen ravitsemus

Ruoansulatuselimistön tehtävänä on kuljettaa ravinto kehon läpi ja ottaa siitä matkalla talteen ravintoaineet ja vitamiinit. Ruoansulatuskanavan osat ovat suu, ruokatorvi, mahalaukku, ohutsuoli sekä paksusuoli. Ruoansulatuselimistöön kuuluu myös haima, maksa ja sappirakko, jotka erittävät ruoansulatusnesteitä.

Keliakia on autoimmuunitauti, jossa viljatuotteiden sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolle tulehduksen ja sen nukkarakenne vaurioituu pysyvästi. Diagnoosi tehdään tähystyksessä otettavalla koepalalla, verikokeilla ja oirepäiväkirjalla. Keliakiaa hoidetaan poistamalla ruokavaliosta täysin gluteenia sisältävät ruoka-aineet, eli vehnä, ohra ja ruis.

Colitis ulcerosa (krooninen koliitti) on tulehduksellinen paksusuolen sairaus, joka sijaitsee tavallisesti paksusuolen ja peräsuolen alueella, mutta voi ilmetä myös ainoastaan peräsuolessa. Sairaus on voimakkaasti perinnöllinen ja sen tyypillinen sairastumisikä on 15-35-vuotta.
Oireet:
o Ulosteen löystyminen sekä verinen ja limainen ripuli
o Oireet voivat olla jatkuvia tai esiintyä muutamien viikkojen tai kuukausien jaksoissa niin että välillä on pitkiä oireettomia kausia
o Ulostamista edeltävä kouristava vatsakipu
o Sairauden alkuvaiheessa, jopa ennen suolioireita, voi esiintyä nivel-, iho- tai silmäoireita.
o Yleisoireita: laihtuminen, anemia ja suurentunut tulehdusarvo.
Hoitona voidaan käyttää paikallishoitona peräruiskeita tai puikkoja, ravitsemusta ja vaikeammissa tapauksissa leikkausta, jossa poistetaan koko paksusuoli ja peräsuoli.

Crohnin tauti on krooninen sairaus, joka aiheuttaa tulehduksia koko ruoansulatuskanavan alueella suusta peräaukkoon. Yleisimmin tulehduksia esiintyy ohutsuolen loppuosassa ja paksusuolen alkuosassa, mutta tulehtuneiden kohtien välistä löytyy terveitä suolistoalueita.
Oireet
o Lämmön ja tulehdusarvojen nousu
o Vatsakivut oikealla alhaalla.
o Verinen uloste ja ripuli tai suolitukos ja laihtuminen
o Ulostustarve on tihentynyt ja siihen liittyy erilaisia peräaukon seudun vaivoja esim. haavaumia
o Märkäpaiseet
o Tulehduspesäkkeet
Todetaan tähystyksessä otettavista koepaloista. Hoitona käytetään lääkistystä.

Ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS ei ole sairaus, vaan pikemminkin toiminnallinen vaiva. Se on krooninen ruoansulatuskanavan häiriö, jota esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä suomalaisesta, enemmän naisilla kuin miehillä. Vaiva on pitkäaikainen ja kiusallinen, mutta vaaraton.
Ärtyvän suolen oireyhtymän syytä ei toistaiseksi tunneta.

Ärtyvä suoli oireilee vatsakipuina, turvotteluna sekä suolen toiminnan muutoksina. Mitään elimellistä vikaa ei röntgenkuvissa tai suolen tähystyksissä löydy. Ummetusta ja ripulia esiintyy toisilla vuorotellen. Vatsakivut voivat helpottaa ulostamisen jälkeen, toisaalta voi tuntua, ettei suoli täysin tyhjene ulostaessa. Hoitona käytetään FODMAP- ruokavaliota.

Käytännön toimissa pääsimme harjoittelemaan nenämahaletkun laittamista. Toimenpide itsessään oli melko helppo, mutta muistettavia asioita oli todella paljon. Tärkeää on muistaa pitää letkusta kiinni ja kiinnittää se kunnolla, ettei se pääse luiskahtamaan pois. Lisäksi pitää muistaa tarkastaa että nenämahaletku on oikeasti vatsassa. Tämä tapahtuu joko ruiskuttamalla ilmaa letkuun jolloin vatsasta kuuluu kurahdus stetoskoopilla kuuntelemalla, tai imemällä ruiskuun hieman vatsan sisältöä. Nenämahaletkua voidaan käyttää ruokintaan, vatsalaukun tyhjentämiseen tai esim lääkkeiden antamiseen.

Diabetes

Diabetes on pitkäaikaissairaus, jossa haima ei tuota tarpeeksi tai ollenkaan insuliinia tai insuliini vaikuttaa elimistössä puutteellisesti. Erilaisia diabeteksia voidaan määritellä jopa useita kymmeniä mm. tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes, raskausdiabetes sekä muista syistä johtuvia diabeteksia.

Oikea diabetestyyppi diagnosoidaan oireiden, iän, sairaudenkuvan, perinnöllisyyden ja perus verikokeiden ja hoitovasteen perusteella. Diagnoosi tarkennetaan verestä mittaavilla vasta-ainetutkimuksilla ja selvittämällä haiman insuliinin eritys. Oikeanlainen hoito riippuu diabetestyypistä. Terveen henkilön verensokeriarvot pysyttelevät suunnilleen 4-8 mmol/l välillä.

Haima jakaantuu 2 osaan, umpieritteiseen (endokriininen) ja avoeritteiseen (eksokriininen). Avorauhasen eritteet siirtyvät erillistä tiehyttä pitkin kohteeseen, kun taas umpirauhasen eritteet (hormonit) kulkeutuvat verenkierron mukana kohteeseen. Haiman avoeritteinen osa osallistuu ruuansulatukseen tuottamalla useita ruuansulatusentsyymejä. Haiman umpieritteinen osa eli Langerhansin saarekkeet eli haiman solusaarekkeet valmistavat insuliinia ja glukagonihormonia, jotka imeytyvät verenkiertoon vaikuttaen kohde-elimissään (mm. maksa, lihakset, rasvakudos) sokeriaineenvaihduntaan. Insuliini on peptidihormoni. Insuliinin eritystä säätelee veren glukoosipitoisuus.

Tyypin 1 diabeteksessä elimistön oma immuunijärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavat solut. Hoitona on aina insuliinihoito joko pistoksena insuliinikynällä tai insuliinipumpulla. Verensokerin seuranta ja hiilihydraattien arvioiminen aterioista on erittäin tärkeää, koska insuliiniannokset sovitetaan hiilihydraattimäärien mukaisesti.
Insuliinihoitomuotoja ovat
• perusinsuliinihoito
• ateriainsuliinihoito
• monipistoshoito
• sekoiteinsuliinihoito -Diabetes 2
• monipistoshoito
• insuliinipumppuhoito

Tyypin 2 diabeteksessä haima tuottaa insuliinia, mutta insuliini vaikuttaa heikosti tai insuliinia ei ole tarpeeseen nähden riittävästi ja insuliinintuotanto voi vuosien kuluessa ehtyä kokonaan. 2. tyypin diabetes on vahvasti elintasosairaus jonka syinä on liikapaino, vähäinen liikunta ja liian rasvainen ruokavalio. Hoitona käytetään ensisijaisesti elintapamuutosta, eli ylipainon vähentämistä. Lisäksi voidaan käyttää tablettilääkitystä, sekä pistolääkitystä jos muu hoito ei auta.

Verensokerin tavoitearvot tyypin 2 diabeetikoilla:
• Paastoarvot 4-7 mmmol/l
• Aterian jälkeen alle 8(-10) mmo/l
• Pitkäaikaissokeri alle 48-53 mmol/mol

Raskausdiabeteksella tarkoitetaan sitä, että odottavan äidin veren verensokeriarvo on poikkeava. Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat esim. liikapaino, suvussa taipumus diabetekseen, yli 40 vuoden ikä, aiemmassa synnytyksessä yli 4,5-kiloinen lapsi, aiempi raskausdiabetes, sokeri aamuvirtsassa ja munasajojen monirakkulaoireyhtymä. Raskausdiabetesta hoidetaan ensisijaisesti ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä. Jos ruokavalio ja liikunta ei riitä voidaan käyttää insuliinihoitoa.

Käytännön harjoituksina meillä oli verensokerin mittausta toisiltamme. Harjoittelimme myös insuliinikynän käyttämistä ja pistämistä keinoihoon. Neulat tuntuivat yllättävän pelottavilta ja vaatii kyllä harjoitusta että pystyn suhtautumaan pistämiseen täysin luontevasti. Tärkeää oli muistaa tarkastaa neulan toimiminen, sekä pistää kohtisuoraan, ettei ohut neula väänny. Pistotapaturmien välttämiseksi neulaa tulee käyttää erityisen huolellisesti ja keskittyä siihen mitä on tekemässä.

Sydän- ja verisuonisairaudet

Sydän ja verisuonitaudeista puhuttaessa yleisimmin tarkoitetaan:
• sepelvaltimotauti,
• sydänveritulppa,
• aivoverenkierron häiriöt,
• Katkokävely (alaraajojen valtimoahtauma),
• Laskimotukos (laskimoveritulppa),
• Läppäviat (esim. hiippaläpän vuoto ja aorttaläpän ahtauma),
• metabolinen oireyhtymä,
• sydämen vajaatoiminta,
• sydäninfarkti,
• sydäntulehdukset,
• tyypin kaksi diabetes,
• valtimotauti (ateroskleroosi)
• verenpainetauti

Sydämen vajaatoiminnassa sydän ei pysty pumppaamaan verta elimistöön normaalisti. Vajaatoiminta on oireyhtymä joka voi johtua useasta eri sydänsairaudesta.Yleisimmät vajaatoiminnan syyt ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti ja kohonnut verenpaine. Useimmiten sydämen vajaatoiminta on vasemman kammion sairaus. Yleisimmät oireet ovat hengenahdistus ja väsyminen. Sydämen oikean puolen vajaatoiminnan oireisiin kuuluu usein turvotukset, etenkin nilkoissa ja säärissä ja lopulta myös ylävatsalla. Sydämen vajaatoimintaa hoidetaan hoitamalla kohonnut verenpaine, lääkkeillä, vajaatoimintatahdistimella ja mahdollisesti myös leikkauksella. Lääkehoito on tärkein osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Lisäksi terveellisillä elämäntavoilla on suuri merkitys vajaatoiminnan hoidossa.

Sepelvaltimotauti syntyy, kun valtimoiden seinämiin tulee kovettumisia ja ahtaumia.

Sepelvaltimotautiin vaikuttaa ihmisen ikä ja elintavat, suurimpia riskitekijöitä sepelvaltimotaudissa ovat:
• Tupakointi
• Kohonnut veren kolesteroli
• Diabetes
• Kohonnut verenpaine
• Epäterveellinen ruokavalio

Sepelvaltimotaudin tyypillisin oire on rintakipu, joka alkaa rasituksesta esim, liikunnan aikana. Kipu tuntuu keskellä rintaa puristavana tunteena tai muuten epämiellyttävänä olona, kipu voi säteillä myös olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään tai ylävatsaan.

Hoitona käytetään asetyylisalisyylihappoa pieninä annoksina, jonka tarkoituksena on ehkäistä veritulppien syntymistä tai Marevania. Potilaalle voidaan myös määrätä nopeasti vaikuttavia nitroja. Jos lääkkeet eivät tehoa, voidaan potilaalle tehdä pallolaajennus.

Verenpainetauti Verenpaine luokitellaan kohonneeksi, kun arvot ovat 140/90 tai näitä korkeampi, isommalla luvalla tarkoitetaan systolista eli yläpainetta, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana, pienempi luku on diastolinen eli alapainen, joka ilmoittaa sydämen paineen levossa. Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia ja sydäninfarkteja. Hoitona käytetään verenpainelääkkeitä. 

Kohonnutta verenpainetta aiheuttavat:
• Tupakointi
• Alkoholi
• Stressi
• Suolainen ja rasvainen ruokavalio
• Keskivartalo lihavuus
• Liikkumattomuus
• Lakritsin syönti

AVH, eli aivoverenkiertohäiriö on toimintahäiriö, joka ilmenee motorisina tai kielellisinä vaikeuksina. Toimintahäiriöitä voi myös aiheuttaa aivovamma, aivokasvain ja aivotulehdus. Se voi olla tilapäinen, vielä korjaantuva häiriö (TIA) tai pysyvän vaurion aiheuttava aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Seuraukset ovat aina yksilölliset ja riippuvat vaurioalueen sijainnista sekä laajuudesta. Riskitekijöitä ovat tupakointi, ylipaino, runsas alkoholinkäyttö, liikkumattomuus, diabetes ja korkea verenpaine.
Oireet
• Toisen puolen ylä- tai alaraajan heikkous
• Toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire
• Vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta
• Toisen silmän näön hämärtyminen
• Huimaus
• Nielemisvaikeus

AINA SOITTO 112!!!

Aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos on sairaus jossa tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja näin ollen myös ilman happea.

Aivoverenvuoto aiheutuu, kun valtimosuoni repeää ja veri vuotaa joko aivoaineeseen (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan.

TIA on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö.

Käytännön harjoituksissa etsimme ja mittasimme toisiltamme pulssia.

Aikuisilla normaali leposyke on 60-90 lyöntiä minuutissa. Erittäin hyväkuntoisilla se voi laskea jopa 30-40 lyöntiin minuutissa

Mittasimme toisiltamme verenpainetta sekä manuaalisella, että digitaalisella mittarilla. Digitaalinen mittari on entuudestaan minulle tuttu ja sillä mittaaminen on helppoa. Sen sijaan manuaalinen mittari olikin huomattavasti kinkkisempi vekotin kaikessa yksinkertaisuudessaan! Jo pelkästään sykkeen löytäminen kyynärvarresta ja sen kuunteleminen stetoskoopilla oli tosi vaikeaa.

Verenpaineen mittaus manuaalisella mittarilla:
1.Pidä kätesi rentona ja olkavartesi paljaana kämmenpuoli ylöspäin. Pumppauksen aikana ei saa puhua, eikä liikkua.
2. Aseta mittarin mansetti olkavarren ympärille sydämen tasoon siten, että letkun sisäänmenokohta on kyynärtaipeen kohdalla (merkitty yleensä nuolella). Mansetin kireys on yleensä sopiva, kun sormi mahtuu mansetin ja ihon väliin.
3. Valtimon syke tunnustellaan kyynärtaipeesta oikean kuuntelukohdan löytämiseksi. Syke tunnustellaan myös ranteesta.
4. Laita stetoskoopit korvillesi ja aktivoi joko suppilopuoli tai kalvopuoli pyöräyttämällä kalvon tyveä.
5. Aseta mittari niin, ettei asiakas näe lukemia. Pumppaa mansettiin painetta noin 30 mmHg yli sen kohdan, jossa et tunne sormillasi enää sykettä ranteesta.
6. Aseta stetoskooppi tiiviisti mutta kevyesti olkavaltimon kohdalle kyynärtaipeeseen ja laske hitaasti painetta noin, 2 mmHg sykäystä kohden.
7. Kuuntele sykettä. Ensimmäiset kuultavat pulssiäänet kertovat sinulle systolisen verenpaineen. Jatka paineen laskemista hitaasti. Kun pulssiäänet lakkaavat kuulumasta, olet löytänyt diastolisen verenpaineen. Kirjaa heti mittaustulos, aika ja asento- (maaten/istuen/kumpi käsi) ylös

EKG olikin jännä paikka! Olin jo etukäteen lupautunut "uhriksi", kun suuri osa luokasta vierasti kovasti ajatusta riisuutumisesta. Mullehan se on ihan se ja sama, joten mikäpä ettei. Siispä paita pois ja pötkölleen! Koulun laitteet oli "hivenen" vanhempaa vuosikertaa, ja elektrodit mallia imukuppi. Jaahas, tiedossa siis hauskat rinkulakuviot rinnan alle. Eihän tuo sattunut, mutta etenkin kyljessä oleva imukuppi tuntui aika ikävälle. Itsellä jäi tietysti ekg:n ottaminen kokeilematta käytännössä, vaikka yritinkin kovasti kurkkia ja tutkia kuinka muut sen tekevät. Ei tuo kamalan vaikealta vaikuttanut, vaikeinta on laskea kylkiluista se ensimmäisen elektrodin oikea paikka. 

Asiakkaan tulee levätä vähintään 15 minuuttia ennen sydänfilmin ottamista.
• Pyydä asiakasta riisumaan nilkat ja vartalon yläosa paljaaksi. Muista suojata asiakkaan intimiteetti ja käytä sermiä
• Ohjaa asiakas selälleen sängylle. Tarkista että hän voi maata levollisesti ja kaikki hänen raajansa alustan päällä. Voit tarvittaessa tukea asentoa tyynyillä. Jos asiakkaalla on hengitysvaikeuksia, puoli-istuva asento on hyväksyttävä. Poikkeava asento täytyy kirjata EKG-rekisteröintiin.
• Elektrodit kiinnitetään puhtaaseen, karvattomaan ihoon. Voit harjata irtoavat ihosolut “karhunkielellä”. Poista ihon rasva puhdistusaineella ja aja tarvittaessa karvoitus.
• Tutkimuksen aikana asiakkaan tulee olla puhumatta ja liikkumatta, maata mahdollisimman rentona ja välttää kosketusta sängyn mahdollisiin metalli osiin.