Diabeteksen hoitoon kuuluu oleellisena osana kuntoutus, näitä kahta ei voi erottaa toisistaan. Diabeteksen kuntoutus käsittää kaikki ne toimet, joilla diabetesta sairastavaa ja hänen lähipiiriään tuetaan mahdollisimman hyvään elämään diabeteksen kanssa. Kuntoutukseen kuuluu muun muassa lääketieteellinen hoito ja seuranta, omahoidon tuki, vertaistuki sekä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit. Joissakin elämänvaiheissa diabetesta sairastava saattaa tarvita kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssia omahoitonsa tueksi. Diabetekseen sopeutuminen voi olla vaikeaa, hoitoväsymys yllättää tai hoito on rutinoitunut ja muuttunut kaavamaiseksi ja joustamattomaksi. Vetoapu kurssin muodossa voi olla tarpeen myös muuten vaikeassa elämäntilanteessa, jossa voimavarat hoitamiseen ovat vähäiset. Kurssilla on mahdollisuus istua asian äärelle ajan kanssa ja rakentaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Kurssi voi auttaa löytämään omia voimavaroja, vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja avata uusia näkökulmia asioihin. Diabetesliitto järjestää työikäisille tyypin 2 diabeetikoille tarkoitettuja maksusitoumuskursseja. Eläkkeellä olevat tyypin 2 diabeetikot voivat hakea Virkeyttä hoitoon -kurssille. Kurssit ovat STEA:n tukemia. Kelan rahoittamia tyypin 2 diabeetikoiden kuntoutuskursseja järjestetään kuntoutuslaitoksissa eri puolilla Suomea. Tyypin 2 diabetes (DM2) eli aikuisiän diabetes Johtuu insuliinin vaikutuksen heikentymisestä (insuliiniresistenssi) tai insuliininerityksen häiriintymisestä tai molemmista. Puhkeaa yleensä yli 40-vuotiaana, mutta se voi puhjeta myös nuoruudessa tai lapsuudessa. Tyypin 2 diabetesta sairastavan on joissain tapauksissa mahdollista saada verensokeritasonsa normaaliksi esimerkiksi painonlaskun tai liikunnan lisäämisen avulla, mutta geeneissä oleva alttius säilyy. HOITO Diabetes on pitkäaikaissairaus, joka vaatii päivittäistä omahoitoa. Tärkeää on painonhallinta liikunnan ja oikean ruokavalion avulla. Tarvittaessa myös lääkehoito. Kohonneen verenpaineen ja veren rasvahäiriöiden hoito sekä veren liiallisen hyytymisen esto ovat tärkeitä lisäsairauksien estämiseksi ja hoitamiseksi. Seuranta ja lisäsairaudet Vuosiverikokeet, silmänpohjakuvaukset, verenpaineen mittaaminen, jalkaterapeutilla käyminen sekä lääkärin suorittamat tuntoherkkyystestit ovat tärkeitä. Kun lisäsairaudet huomataan ajoissa, on niihin helpompi puuttua. Nykyisin lisäsairaudet voidaan usein hoitaa niin, etteivät ne häiritse normaalia elämää. Lisäsairaudet eivät kehity yhdessä päivässä vaan ovat yleensä pitkään jatkuneen korkean verensokerin seurausta. Lisäsairauksien kehittymistä voidaan merkittävästi hidastaa pitämällä Hba1c alle 8, sillä pitkään korkealla oleva verensokeri vahingoittaa verisuonia ja hermostoa. Myös kolesteroliarvojen ja verenpaineen pitäminen kurissa sekä terveelliset elämäntavat kuten liikunta, oikea ravinto, kohtuullinen alkoholinkäyttö ja tupakoimattomuus ehkäisevät lisäsairauksia.
Hyvä hoito kannattaa, vaikka lisäsairauksia tulisikin. Hyvästä hoidosta huolimatta lisäsairauksia voi ilmetä, varsinkin, kun diabetesta on sairastanut yli 15 vuotta. Tämä saattaa johtua esimerkiksi perintötekijöistä. Diabeetikon jalkojen hoito Diabeteksesta johtuva heikentynyt verenkierto, alentunut kosketustunto, sekä infektioherkkyys altistavat jalkaongelmille, joten sairastuneen jalat tarvitsevat erityistä huolenpitoa sekä jatkuvaa seurantaa. Neuropatian ehkäisyssä auttaa hyvä hoitotasapaino sekä alkoholin välttäminen. Hyvään jalkojen valtimoverenkiertoon auttaa puolestaan säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus, veren kolesteroli- sekä rasva-arvojen pitäminen hyvänä, verenpaineen hallinta sekä tavoitetasolla oleva sokeritasapaino. Hyvään jalkojen omahoitoon kuuluu: • Päivittäin jalkojen kunnon tarkastus. • Päivittäin huolellinen pesu kädenlämpöisellä vedellä (tai miedolla saippualla), kuivaus ja rasvaus (ei varvasvälien rasvausta). • Vältä kuumia hauduttavia jalkakylpyjä! • Leikkaa kynnet varpaanpäiden muotoon (kulmista vain hieno viilaus, ettei kynsi käänny ihon sisään). • Kengät on hyvä olla riittävän tilavat, tukevat ja hengittävät. Pakkasella reilut, jotta mahtuu lämpimät sukat. • Jalkapohjat ja kengän sisus on hyvä pyyhkäistä puhtaaksi ennenkuin laittaa kengän jalkaan. Kengissä voi käyttää myös erilaisia pohjallisia, tukia ja pehmusteita. • Vältä paljain jaloin kävelyä (varsinkin, jos neuropatiaa). • Vältä tulehdusriski! -> Älä käytä ihoa syövyttäviä aineita (mm. känsälaastarit ja geelit) tai kosteutta läpäisemättömiä laastareita. Ethän myöskään revi/hio känsiä! • Suojaa haavanhoidon jälkeen puhdistettu iho hengittävällä harsotaitoksella. Hengittämättömät haavasidokset tai laastarit eivät ole suositeltavia, koska ympäröivä iho hautuu helposti. Kostea iho on altis sieni- ja bakteeri-infektioille. Varvasväleissä hiiva- tai silsasieni-infektioon viittaavat kutina ja punoitus. Mikäli epäilet infektiota, kannattaa ottaa sieni- tai bakteeriviljely asian varmistamiseksi. Jumppaa jalkoja päivittäin, jolloin lihakset vahvistuvat ja nivelten liikkuvuus paranee. Tällöin myös jalkojen verenkierto paranee. Jalkojen perustutkimus on hyvä suorittaa lääkärillä vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa useamminkin. Pienet ihon rikkoumat, hankaumat ja kovettumat voi hoitaa itse. Ne kannattaa kuitenkin hoitaa huolella, jottei synny hankalia jalkavammoja. Lääkäriin on otettava yhteyttä heti, jos jalassa tai nilkassa havaitaan turvotusta tai punoitusta, mikäli kävellessä tuntuu kipua tai jos jalkaan tulee avohaava. Säärihaavojen ja neuropaattisten haavojen hoito kuuluu aina ammattilaisille.
) Diabeetikon suun ja hampaiden hoito /MIIA (+ Powerpoint) Diabetes ei suoraan aiheuta mitään suun alueen oireita tai sairauksia. Diabeetikoilla kuitenkin suun alueen tulehdukset ovat tavallisempia ja tulehdukset pahenevat herkemmin sekä paranevat huonommin kuin muilla. Tulehdusalttius on lisääntynyt sairauden puhkeamisvaiheessa, ennen diabeteksen hoidon aloittamista, tai jos hoitotasapaino on huono etenkin nuoruusiän diabeteksessa. Diabeteksen hyvä hoitotasapaino vaikuttaa myönteisesti suunterveyteen, ja toisaalta terve suu tukee diabeteksen hoitoa. Pitkäaikaisesti veren suuri sokeripitoisuus heikentää elimistön puolustuskykyä, mikä puolestaan voi aiheuttaa hammasperäisten tulehdusten pahenemista ja tulehdusten leviämistä muualle elimistöön. Diabetes ja hampaiden sekä suun sairaudet Diabeetikon riski sairastua vaikea-asteiseen hampaiden kiinnityskudossairauteen (parodontiittiin) on 2–4 kertaa suurempi kuin ei-diabeetikon. Ientulehdus ja parodontiitti ovat diabeetikoilla yleisempiä ja vaikea-asteisempia kuin ei-diabeetikoilla kaikissa ikäryhmissä. Pitkittynyt kiinnityskudosten tulehdus voi huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa. Diabeetikon kariesriskiä lisää tavanomaista suurempi alttius kiinnityskudossairauksiin ja juurikariekseen, lisäksi diabeetikoilla syljen eritys saattaa olla vähentynyt samanaikaisesti käytettyjen lääkkeiden yhteisvaikutusten vuoksi. Myös korkea verensokeri aiheuttaa suun kuivumista. Diabeetikot ovat alttiimpia myös muille suuoireille ja -sairauksille. Huono hoitotasapaino voi aiheuttaa pistelyä kielessä ja kivuliaita haavaumia suun limakalvoilla. Lisäksi voi ilmetä hampaiden juuren kärjen tulehduksia, suupoltetta, suupielten haavaumia, suun punajäkälää ja makuaistin muutoksia. Diabeteksen lääkehoito ja suun terveys Suun kautta nautittavista diabeteslääkkeistä sulfonyyliureat voivat aiheuttaa muutoksia suun limakalvoilla. Metformiini puolestaan saattaa aiheuttaa metallin makua suussa. Useat diabeteslääkkeet voivat johtaa lisääntyneisiin mikrobi-infektioihin suussa, tulehdusten pitkittyneeseen paranemiseen ja ikenien verenvuotoon. Diabeetikon hampaiden ja suunhoito Tehokas ja säännöllinen hampaiden puhdistaminen on parasta suusairauksien ehkäisyä. Muista omahoidossa • Säännöllinen hampaiden harjaus pehmeällä hammasharjalla ja fluorihammastahnalla vähintään kaksi kertaa päivässä. • Hammasvälien puhdistus päivittäin hammaslangalla tai hammasväliharjalla. • Plakkivärjäystabletit paljastavat kerääntyneen bakteeriplakin. • Ksylitolituotteita voidaan käyttää reikiintymisen ehkäisyyn. • Tupakoimattomuus ehkäisee parodontiittia. Diabeetikolle on tärkeää monipuolinen ja terveellinen ravinto sekä säännöllinen ateriarytmi, joka pitää verensokeripitoisuuden tasaisena ja vähentää turhaa napostelua sekä suojaa näin hampaita reikiintymiseltä.
Jos verensokerin tasaamiseksi tulee suunnittelemattoman välipalan tarve esimerkiksi yöllä, on syytä ottaa huomioon suunterveys. Sen nauttimisen jälkeen suu on hyvä huuhtoa vedellä ja neutraloida ksylitolituotteilla, maidolla tai juustolla reikiintymisen ehkäisemiseksi. Hammaslääkärin ja suuhygienistin rooli Säännöllinen hammaslääkärin tekemä suun ja hampaiden tutkimus on diabetesta sairastaville tärkeää. Ientulehduksen ja parodontiitin hoidossa hammaslääkäri ja/tai suuhygienisti poistaa pehmeät ja kovat bakteeripeitteet. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trv00127 https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys/yleistietoa-suunterveydesta/suu-ja- yleisterveys/diabetes-ja-suu#.XXYSsW5uLIU 5) Metabolinen oireyhtymä (Miia) Metabolinen oireyhtymä eli aineenvaihduntaan liittyvä oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa samalla henkilöllä on useita terveyttä uhkaavia häiriöitä yhtä aikaa. Sen aiheuttaa keskivartalolihavuus perinnöllisesti alttiille henkilöille. Perinnöllinen taipumus on hyvin yleinen. Metabolisen oireyhtymän määritelmä Metabolisessa oireyhtymässä esiintyy yhtä aikaa häiriö verensokerissa, veren rasvoissa ja verenpaineessa. Kansainvälisesti on sovittu, että jos alla mainituista viidestä ehdosta kolme toteutuu, tilaa kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi. • Vyötärön ympärys ylittää miehellä 100 cm ja naisella 90 cm. Jos vyötärö ylittää miehellä 94 cm ja naisella 80 cm, vaara metabolisen oireyhtymän syntyyn on jo olemassa. • Veren triglyseridien määrä on suurentunut (yli 1,7 mmol/l). • Veren HDL-kolesterolin eli hyvän kolesterolin määrä on pienentynyt (alle 1,0 mmol/l miehellä ja alle 1,3 mmol/l naisella) • Verenpaine on koholla (130/85 tai enemmän). • Yön paaston jälkeen otettu verensokeri on ylärajoilla tai kohonnut (plasman glukoosipitoisuus yli 5,7 mmol/l) Näillä kriteereillä metabolinen oireyhtymä on yli kolmasosalla aikuisista suomalaisista miehistä ja naisista yli neljäsosalla. Monilla henkilöillä voidaan todeta kaikki häiriöt, toisilla vain kolme niistä. Metabolisen oireyhtymän synty Vatsaontelon sisään kertyvä liika rasvakudos on toiminnaltaan erilaista kuin ihon alla.
Rasvasolujen väliin kertyy paljon tulehdussoluja, jotka erittävät tulehdusreaktioon liittyviä ns. sytokiineja. Nämä ja vilkkaasti toimivien rasvasolujen muut tuotteet kulkeutuvat porttilaskimon kautta suoraan maksaan, joka on ihmisen aineenvaihdunnan keskus. → Häiritsevät monia maksan toimintoja, mikä aiheuttaa laaja-alaisia vaikutuksia. → Haitallisin niistä on insuliiniresistenssi, jossa verensokeri pyrkii nousemaan ja insuliinia erittyy vereen normaalia enemmän. → Vuosien kuluessa tila johtaa sairastumiseen tyypin 2 diabetekseen. → Muita häiriöitä ovat verenpaineen nousu → Veren rasva-arvojen häiriintyminen → Kihtiarvo suurenee → Veren hyytymisaineissa todetaan muutoksia. Nämä muutokset ovat palautuvia. Jos alkusyy eli vatsaontelon rasva laihdutetaan pois, arvot normaalistuvat. Seuraukset Metaboliseen oireyhtymään kiinnitetään siksi huomiota, että siihen liittyy selvästi suurentunut valtimotaudin riski. Henkilöillä, joilla on todettu metabolinen oireyhtymä, keskimääräinen sydän- ja verisuonisairauksien vaara on 2–3 kertaa suurempi kuin terveillä. Sairauksien riski riippuu metabolisen oireyhtymän vaikeusasteesta. Henkilöllä, jolla verenpaine, veren rasva-arvot ja veren sokeriarvot ovat vain lievästi epänormaalit, riski on keskimääräistä riskilukua pienempi. Jos arvot ovat huomattavasti ”pielessä”, riski on paljon suurempi. Metaboliseen oireyhtymään liittyy usein rasvan kertyminen maksaan, mikä joskus johtaa maksan sairastumiseen Itsehoito • Laihduttaminen, eli laajentuneen vyötärön kaventaminen on ensisijainen hoitokein • rasvakudos vähenee enemmän vatsaontelosta kuin ihon alta. • Vielä tehokkaammin rasva poistuu maksasta. • Vyötärön kapenemisen myötä verensokeri laskee, hyvä kolesteroli nousee, veren triglyseridi-arvo laskee ja verenpaine alenee. • säännöllinen liikunta yksinään ilman laihtumista normaalistaa metabolisen oireyhtymän häiriöitä. Tehokkainta on laihduttaminen siten, että samalla lisää liikuntaa. Lääkehoito Osaa metabolisen oireyhtymän häiriöistä voidaan hoitaa lääkkeillä. Kuitenkin useimpiin metabolisen oireyhtymän aineenvaihdunnan häiriöihin lääkkeet tehoavat huonosti. Parhaiten lääkkeillä onnistuu verenpaineen hoito. Myös diabetesta voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta niillä yksinään ei aina saavuteta hyvää tulosta, ellei samaan aikaan
laihduteta. Veren kohonnutta triglyseridi-arvoa voidaan lääkkeillä hoitaa, mutta teho ei ole hyvä. Samoin hyvän kolesterolin lisäämiseksi ei ole tehokkaita lääkkeitä. Toimivin hoito on siis laihduttaminen ja vyötärörasvan vähentäminen. Ehkäisy • Painonhallinnalla eli säilyttämällä normaalipaino voidaan estää kokonaan. • Laihduttaminen jos jo on ylipainoa • Liikunnan lisääminen https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk000459 6) Kilpirauhasen sairaudet/ELENA
Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet: struuma, kilpirauhasen liikatoiminta, kilpirauhasen vajaatoiminta, metabolinen oireyhtymä, tyypin 1 ja 2 DM. Kilpirauhasen muutokset ovat joko morfologisia (struuma) tai funktionaalisia (hyper-, hypo- ja eutyreoosi). Kilpirauhasen sairaudet johtuvat muutoksista rauhasen normaalissa koossa tai rakenteessa, kilpirauhashormonien liikatuotannosta tai hormonien puutteesta.
Tämä työ oli oman ryhmäni tekemä.
Diabeteksen hoito on iso osa kotihoidon työkenttää. Etenkim DM 2 on hyvin yleinen ikäihmisten sairaus. Monilla sairaus hoidetaan pelkällä tablettilääkityksellä, mutta monilla on myös insuliinilääkkeet. Insuliinin pistäminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan haastavaa ja vaatii huolellisuutta. Olen myös paljon ohjannut esim DM ruokavaliossa sekä jalkojenhoidossa. Vanhuksilla on paljon tuntopuutoksia ja diabeettisia jalkahaavoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti