Navan alla

Tämä viikko ollaan vahvasti pyöritty navan alla. Pääsin ensimmäistä kertaa kateroimaan naisen ja se onnistui hienosti :) Sairaanhoitaja joka minua oli opastamassa kehui kovasti aseptiikkaa ja järjestelmällisyyttä. Oli kiva saada kehuja. Tosin loppupäivä menikin sitten aivan vihkoon... Seuraavalla asiakkaalla oli paniikkikohtaus päällä kun saavuin ja jouduin soittamaan tiimin sairaanhoitajalle. Tilanne laukesi kuitenkin ja sain asiakkaan rauhoittumaan. Olin kuitenkin jo auttamattomasti myöhässä aikataulusta. Vielä kun huomasin seuraavan asiakkaan pihassa unohtaneeni avainpussukan paniikkikohtausasiakkaan luokse niin peli oli jo totaalisesti menetetty. Jouduin soittamaan työnjärjestelijälle joka otti minulta yhden asiakkaan pois.

Seuraava asiakas oli parityönä tehtävä vuodepotilas. Parinani oli ohjaajani, ekaa kertaa ensimmäisen kolmen viikon jälkeen. Jännitin kamalasti hänen kanssaan työskentelyä ja pieleenhän se meni. Myöhästyminen oli jo saanut hänen kiukkuiseksi, vaikka olin asiasta ilmoittanut ja selittänyt tilanteen. Ohjaajani on minua päätä pidempi ja oli nostanut sairaalavuoteen omalle korkeudelleen. Kun asiasta huomautin, sain vain tokaisun että hänellä on selkä kipeänä eikä voi kumarrella. Eihän siinä auttanut kun yrittää kurkotella. Ohjaajani saa minut jostain syystä hermostuneeksi, eikä tämäkään kerta ollut todellakaan poikkeus. En hänen mielestään osannut nostaa asiakasta oikein (EN YLTÄNYT!) enkä kääntää oikein, saati asettaa vaippaa oikein. Huoh, itku tuli autossa kun vihdoin sain mummon syötettyä ja pääsin pois. Mitähän ensi viikon näytöistä tulee? Seuraavakin asiakas oli parityönä tehtävä vuodepotilas, mutta parina oli eri työntekijä. Ei mitään ongelmia. Sain riisuttua, kuivitettua ja puettua toisen hoitajan kanssa aivan ilman tuhahteluja ja kiukkuisia mulkaisuja.

Loppuviikosta pääsin laittamaan myös vagifem tabletin, sekä peräpukamavoidetta per rectum.