Sotamuisteloita

Tällä viikolla näyttääkin olevan asiakkaita vähän siellä sun täällä. Maanantaina olin aamun ensin Orimattilassa ja iltapäiväksi ajoin Lahteen. Oli kyllä tosi kivaa nähdä "vanhoja" asiakkaita ja mahtavaa kun he muistivat minut! Yksinkin rouva kysyi että onko hän ollut "pahapäinen" kun minua ei ole näkynyt. Oli sitten kovasti helpottunut kun kerroin olleeni Orimattilassa, eikä hän suinkaan ole pahapäinen ollut vaan aivan ihana <3 Maanantai olikin sotamuisteloiden päivä, kävin kahdella sotaveteraanilla, ja molemmilla oli hurjan mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi. Ihanaa kun oli aikaa istua alas ja antaa herran kertoa elämäntarinaansa. Toisen kanssa kahviteltiin oikein pullien kera suihkun päälle ja herra kertoili elämästään Lahdessa heti sodan jälkeen, kuinka kaikesta oli pulaa ja millaista elämä oli keittiön kokoisessa ullakkohuoneessa vaimon ja vauvan kanssa. Tämä on ehdottomasti parasta tässä työssä, kun voi istua alas ja antaa toisen kertoa, kuunnella ja nähdä miten toinen selvästi nauttii kun saa seuraa. Huomenna vapaapäivä ja keskiviikkona näillä näkymin koko päivä Lahdessa, iltapäivällä vielä tiimipalaveri, mun ensimmäinen sellainen.

Keskiviikkona olinkin koko päivän Lahdessa, suurin osa asiakkaista oli taas tuttuja. Yksi uusi Alzheimer potilas joka ei ollut lainkaan hoitomyönteinen, mahtui joukkoon. Pari suihkutusta ja muutama kuntouttava käynti. Nää kuntouttavat on vaikeita, usein ohjeena on vain tyyliin: ylävartalon lihasten kuntoutusta, joskus ei sitäkään. Siinä joutuu sitten laittamaan luovuutensa peliin kun ei ole mitään ohjeistusta ja kirjauksetkin saattaa olla vain, että tehtiin tuolijumppaa. Itsellä kun ei ole mitään koulutusta tai kokemusta kuntoutuksesta, jumppaamisesta tai vastaavasta niin välillä pitää oikein miettiä että millähän sitä tuon 50 minuuttia täyttää järkevästi. Ei kukaan ole vielä valittanut.... Tiimipalaverissa tehtiin SWOT analyysiä omahoitajuudesta johon ollaan Auriolla siirtymässä. Itse näkisin sen todellakin vahvuutena ja asiakaan hoitoa helpottavana tekijänä. On asiakkaalle, ja meille työntekijöillekin todella raskasta kun jatkuvasti on uusia ja tuntemattomia ihmisiä!

Torstaina menikin heti ekan asiakkaan kohdalla pakka ihan sekaisin. Mulle oli merkattu lääkkeenjako ja en edes löytänyt asiakkaan lääkkeitä mistään! Lääkkeet löyty vihdoin ja viimein vaatekaapin perukoilta ylähyllyltä, mutta lääkelistassa olikin yllätyksiä. Asiakkaalle olisi pitänyt jakaa Marevan lääkkeet viikoksi, mutta viimeisin INR-koe on otettu ennen joulua. Soitin sitten sairaanhoitajalle joka lupasi selvittää asiaa ja kiitteli kovasti kun olin ollut tarkkana enkä vain jakanut listan mukaan. :) Tuli hyvä mieli! Osasimpa minäkin! Iltapäivällä sain sitten tiedon, että tytär jakaa tämän viikon lääkkeet kun tulee illalla ja huomenna otetaan asiakkaasta uudet INR-kokeet. Pari seuraavaa asiakasta meni niin kuin Strömsössä, mutta sitten olikin pitkä, melkein kahden tunnin käynti pariskunnan luo jossa molemmat muistisairaita. Rouvalla on lisäksi varpaassa haava, jota on meidän toimesta hoidettu. Kun saavun pariskunnan luokse, mies on hoitamassa haavaa ja on selkeästi pahalla tuulella. Kun kysyn, voinko auttaa tai jatkaa, hän kieltää ja käskee mennä pois. Katselen kauempaa ja mietin kuinka saan haavan hoidettua ilman riitaa. Mies saa haavan mielestään hoidettua ja rouva menee sohvalle lepäämään. Lähden petaamaan sänkyjä ja palaan keittiöön lukemaan edellisiä raportteja haavanhoidosta. Mies ilmestyy keittiöön ja komentaa minun mukaansa selvästi todella raivoissaan jostakin. Menen hänen mukaansa makuuhuoneeseen jossa mies raivostuneena huutaa minulle sängyn petaamisesta joka hänen mielestään ei ole tehty oikealla tavalla. Otan kritiikin vastaan, mutta mies ei rauhoitu vaan on todella raivoissaan ja tilanne on uhkaava. Puhelin soi ja tytär soittaa kysyäkseen äitinsä haavasta, mies huutaa puhelimeen hoitaneensa haavan jo johon tytär pyytää minut puhelimeen. Puhelimessa yritän varovaisin sanankääntein selittää että mies oli haavaa hoitamassa kun saavuin, enkä ole sitä päässyt näkemään. Tästä raivostuneena mies tempaisee minulta luurin pois, karjuen että en saa puuttua asiaan, paiskaa luurin kiinni (lankapuhelin) ja tuuppaa minut pois. Laitan tilanneraportin esimiehelle joka kehottaa varovaisuuteen ja poistumaan mikäli tilanne käy liian uhkaavaksi. Yllättäen mies rauhoittuukin täysin ja on aivan asiallinen koko loppukäynnin ajan, saan jopa nätisti kysyttyä luvan katsoa ja hoitaa rouvan haavan käynnin lopuksi. Huh, kun pääsi autoon ja ajoin pois, oli pakko pitää pieni tauko ja keräillä itseään! Onneksi loppupäivä meni hyvin ja rauhallisissa merkeissä!

Perjantaina aamupäivä oli Orimattilassa ja iltapäiväksi ajoin Lahteen. Useampi kotikuntoutus, yhden ajan asiakas nukkui eikä herännyt vaikka kuinka yritin häntä saada virkistymään. Kyseessä on palvelutalossa asuva rouva jolle tämänkaltainen nukkuminen on tyypillistä ja usein kuntoutukset menevätkin sen takia harakoille. Iltapäivän toiseksi viimeinen asiakas oli suihku ja lääkkeenjako. Suihku meni hienosti, alkaa olemaan jo rutiinia :) Lääkkeenjako taas ei mennyt kuin Strömsössä.... Olin tullut Lahden pään asiakkaille suoraan Orimattilasta käymättä Lahden toimiston kautta kun kaikki olivat sellaisia joille ei tarvitse avainta. VIRHE!!!! Asiakkaalla olikin toimistolla apteekkitilaus ja kotoa puuttui kolme lääkettä. Voihan sanonko mikä! Ei muuta kun autoon ja ajan Ahtialasta toimistolle ja takaisin hakemaan puuttuvat lääkkeet. Onneksi asiakkaalle oli varattu reilusti käyntiaikaa ja pystyin ajanhallinnan puitteissa mokani korjaamaan. Asiakas ei tästä onneksi pahana ollut, naureskeltiin vain yhdessä jälkikäteen mokalleni :) Viikonloppu ja maanantai onkin sitten vapaita, tai vapaita ja vapaita.... viikonloppu menee partioleirillä ja maanantaina kouluun! Ompas muuten kiva nähdä luokkakavereita  <3