syyslomaviikko

Muut lomailee ja minä aherran! Ei, vaan tämä viikko on poikkeuksellisen lyhyt, vain kolme työpäivää.
Maanantai ja tiistai oli vapaita ja vasta keskiviikkona aloitin arkisen aherruksen. Keskiviikkona olikin iltavuoro ja onneksi kaikki tuttuja asiakkaita. Muutama mun lempiasiakaskin mahtui joukkoon <3 Jännä miten muutamat ihmiset tulevat hetkessä, vain muutamassa viikossa mieleisiksi. Yksi aivan ihana rouva jonka kanssa aina nauretaan ja hassutellaan. Hänellä kovia kipuja, mutta tuntui todella kivalle kun rouva sanoi että kivutkin unohtuu kun nauretaan yhdessä! On se naurun voima ihmeellinen :) Perheriitaankin jouduin selvittelemään kun yksi pariskunta oli saunareissulla saanut kiihdytettyä itsensä kiukkuun. Rouva huusi kun hinaaja ja isäntä makasi nakuna sängyllä murjottamassa. Sain tilanteen jotakuinkin rauhoitettua, mutta isäntä ei suostunut sen enempää pukeutumaan kun nousemaan ylöskään. Rouvan sain iltapalalle ja isännälle iltalääkkeet, verensokerin ja insuliinin sänkyyn. Lupasi tuo jotain laittaa suuhunsakin insuliinin jälkeen. Itse ei suostunut pistämään, vaikka normaalisti sen itse hoitaakin. Sanoi vaan että tuikkaa tuonne kankkuun kun kerran siinä seisot.

Torstaina aamu ja hirvittävä väsymys, nukuin liian vähän ja huonosti. Onneksi unet karisi silmistä, kun ensimmäinen asiakas (jälleen yksi lemppareista) tarjosi aamukahvit. Liekkö katsoi että tyttörukka on nyt niin väsyksissä että parempi antaa kahvia että herää :D Tänäänkin tuttuja naamoja, mutta voi herranen aika kun on pahantuulista väkeä tänään! Yhdeltä rouvalta piti saada allekirjoitukset apteekkisopimukseen ja siitähän se vallan show tulikin. Rouva on kovin muistamaton ja välillä on todella huonoja aikoja, jolloin hän on pahantuulinen ja jopa aggressiivinen. No yllätys, että juuri nyt oli sellainen hetki. Onneksi sain rouvan puhuttua kirjoittamaan paperit, vaikka oli se työn ja tuskan takana, huh! Ja sama rouva pitäisi saada iltapäivällä suihkuun.... saa nähdä kuinka käy.... Toinen kiukkuinen, muistamaton rouva pisti pystyyn kunnon vaateshown! Hänellä on lempivaatteet joita pitäisi aina, ihan aina. Mutta voi kun nekin pitäisi joskus pestä ja puhdistaa :( Yritin saada rouvaa vaihtamaan vaatteet, etsin kaapista nätin puseron ja hameen, puhtaat alusvaatteet ja sukkahousut. Aluksi rouva vain pienellä marmatuksella alkoi riisumaan, mutta aivan yllättäen iskikin valtava vaateraivo! Hän huusi ja kirosi, haukkui ja solvasi. Enpä ennen ole kuullut lähes yhdeksänkymppisen, ulkoiselta olemukseltaan hyvin "LADYn" kiroavan kuin merirosvo. Oli hivenen vaikeaa pidätellä hymyä, mutta sain sentään hillittyä itseni. Vaateet lensivät kaapista lattialle, rouva huusi että aionko tappaa hänet kuristavilla sukkahousuilla, sain kuulla olevan ilkeä hirviö jne. Yliajalle mentiin että paukkui ja kirjasin käytöksen tarkasti. Kyseisen kaltainen käytös on rouvalle hyvin tyypillistä esim ruokailun yhteydessä. Saan nähdä mitkä vaateet rouvalla on päällä kun seuraavan kerran ensi viikolla menen käymään. On se tuo Alzheimer kamala tauti :( Sitä on paljon asiakkailla ja muutokset persoonassa on melkoisia. Piti ihan tutustua aiheeseen uudelleen treenimuistiinpanoista.

Perjantai ja viimeinen työpäivä tällä viikolla! Ja voi apua taas, vain yksi tuttu asiakas koko päivänä :( Aamulla heti ensimmäinen asiakas on kamalan kiukkuinen kun "taas tulee uusi tyttö". Hän ei olisi millään halunnut neuvoa tai ohjeistaa ja kun tein hänen mielestään väärin niin sain melkoisen läksytyksen. Lopulta rouva pääsi aamukahville ja mielikin parani kun olin onnistunut keittämään kunnollista kahvia (HUH!). Siinä sitten jutustellessa selvisi että hän on entinen käsityönopettaja ja kun rouvalle selvisi että minäkin ole ompelualan ammattilainen ja osaan neuloa sukkaan vahvistetun kantapään niin mielikin muuttui paljon suopeammaksi :D Harmi kun en voinut näyttää hänelle näitä juuri valmistuneita hoitsu-säärystimiä, hän olisi varmasti osannut arvostaa käsityötä. Asiakas on siis sokea, vaikka omassa kodissaan osaakin liikkua ja toimia.

Pieniä on asiat millä asiakkaan saa hyvälle tuulelle, pitää vaan osata kaivaa se esille. Toivotti jopa tervetulleeksi uudelleen... onneksi, minulle on nimittäin ensi viikolle tulossa useampikin käynti hänelle.... Toinenkin asiakas aamupäivässä, tai lähinnä asiakkaan omainen, oli närkästynyt uudesta hoitajasta. Mutta asiakas oli onneksi hyvällä tuulella ja kiitollinen avusta. Omainenkin leppyi kun sain asiakkaalta parran ajettua ja jäi vielä aikaa viedä lehtiäkin keräykseen. Mutta onneksi iltapäivällä oli ihana tuttu asiakas! Tai lähinnä asiakkaan omainen, joka heti nähdessään minut halasi kovasti ja sanoi miten ihanaa on nähdä tuttu osaava  (!) hoitaja, niin voi huoletta lähteä asioille. Asiakas on palliatiivisessa kotihoidossa, pitkälle levinnyt syöpä sekä Alzheimer. Oikein mukava mies, mutta alkaa olemaan jo viimeiset hetket käsillä. Omaishoitajana toimiva rouva oli lähdössä asioille ja minun tehtäväni oli lähinnä valvoa asiakkaan unta ja hänen herätessään rauhoitella ja pitää seuraa tarvittaessa, ehkä yrittää saada syömään edes sen verran että lääkkeet tulisi otettua. Asiakas nukkui koko omaisen poissaolon ajan, minä luin lehtiä, neuloin sukkaa ja seurustelin asiakkaan koiran kanssa. Rouva oli keittänyt minulle kahvit ja laittanut pullaakin tarjolle.

 Välillä kävin kurkkaamassa nukkuvaa asiakasta. Kun rouva palasi kotiin, herätimme asiakkaan ja saimme syötettyä muutaman lusikallisen puuroa ja lääkkeet siinä samalla. Rouva oli kovasti huolissaan kun ruoka ei enää maistu, selitin hänelle että tässä vaiheessa ei välttämättä keho enää tarvitse ruokaa, kun elintoiminnot muutenkin hiipuvat. Olipa mukavaa huomata että saattohoitopäivästä jäi itselle jotain mieleen ja osasin kertoa asiakkaan omaiselle miksi asiat menevät niin kuin menevät. Rouva oli huojentunut ja halasi vielä lähtiessäni, ensi viikolla taas nähdään (toivottavasti). Vointi on kyllä huonontunut asiakkaalla nopeasti, vielä viime viikon käynnillä hän oli hereillä ja jaksoi jutella parikin tuntia, tosi hän eli jo vahvasti muistoissa ja välillä näki harhoja. Saa nähdä jaksaako hän enää ensi viikkoon.