Vaka Vanha Väinämöinen

Vanhuus

Vanhuus on keski-iän jälkeinen elämänvaihe ennen kuolemaa. Länsimaissa naiset kuolevat vanhuuteen 80-85-vuoden iässä, miehet noin 5 vuotta nuorempana. Vanhuus ajanjaksona ihmiselämässä on hyvin epämääräinen, koska ei voida suoranaisesti sanoa missä iässä se alkaa. Nykyään ihmiset elävät hyvin paljon pidempään kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten. Eläkeikä nousee ja ihmiset pysyvät pidempään terveinä. Myös monet aiemmin kuolemaan johtavat sairaudet ovat nykyään hoidettavissa.

Vanhuuden fyysiset muutokset Vanhenemismuutokset ovat pysyviä ja luonnollisia. Niihin kuuluvat esimerkiksi ihon rypistyminen, hiusten harmaantuminen, voimien heikentyminen, luuston haurastuminen, nivelten liikkuvuuden huononeminen ja hapenottokyvyn heikentyminen. Nämä kaikki muutokset ovat hyvin yksilöllisiä. Lihasvoimien heikentyminen ja luuston haurastuminen voivat yhdessä aiheuttaa vanhukselle kaatumisia ja viedä vanhuksen pitkäksikin aikaa laitoshoitoon. Voimien heikentyminen heikentää myös vanhuksen kykyä huolehtia itsestään ja puolisostaan. Liikkuminen voi olla hidasta ja vaikeaa eikä arki enää yksin onnistu. Vanhuuden muutoksia voi kuitenkin hidastaa ja ennakoida terveellisillä elämäntavoilla, riittävällä liikunnalla sekä hyvillä ruokailutottumuksilla.

Kognitiiviset ja psyykkiset muutokset Vanhuksilla kognitiiviset taidot kääntyvät laskuun ja monet sairaudet voivat aiheuttaa jopa vanhuksen taantumisen pienen lapsen tasolle. Terveelliset elämäntavat vaikuttavat myös kognitiivisten taitojen pysyvyyteen vanhuusiässä. Ikääntymiseen kuitenkin liittyy aina jonkin verran aivojen kutistumista ja tästä seuraavaa muistin ja etenkin lähimuistin heikentymistä.
Terveenkin vanhusten voi olla vaikeaa hyväksyä oman kehonsa rappeutumista ja lisääntyvää avun tarvetta ja itsenäisyyden menettämistä. Myös eletty elämä ja menneisyys voi aiheuttaa vanhukselle ahdistusta. Kuolemaan suhtaudutaan usein luonnollisena ilmiönä ja siitä keskustellaan luontevasti.
Vanhuksille yhdessä tekeminen ja puuhastelu on tärkeää ja lisää sekä yhteisöllisyyttä, että ylläpitää toimintakykyä.
Sosiaalinen toimintakyky heikkenee usein eläkkeelle jäädessä kun tuttu elämänpiiri ja sosiaaliset suhteet kutistuvat. Eläkkeelle jääminen voikin olla yksi vanhuusiän suurimpia kriisejä ja aiheuttaa helposti syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja tarpeettomuuden tunnetta. Myös taloudellinen tilanne voi romahtaa eläköitymisen myötä.

Avun tarve Vanhuksilla avuntarve lisääntyy ja heille on saatavilla useita erilaisia palveluita. Palvelut voivat olla kunnallisia tai yksityisiä. Vanhus voi saada apua ja turvaa kotiinsa, esimerkiksi turvarannekkeen, kotihoidon tai henkilökohtaisen avustajan muodossa. Kun oma pärjääminen kotioloissa heikentyy, voi vanhus siirtyä asumaan palvelutaloon jossa apu ja hoiva on saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa. Lisäksi on olemassa matalan kynnyksen palveluntarjoajia joilta voi saada lisätietoa esimerkiksi erilaisista vanhuksille tarjolla olevista palveluista ja tukimuodoista. Myös fyysiseen avuntarpeeseen on olemassa paljon erilaisia apuvälineitä. Erilaiset nosturit, apukädet, tuet ja sähköiset sängyt helpottavat vanhuksen elämää ja parantavat elämänlaatua.


Dementia ja alzhaimerintauti ovat muistihäiriösairauksia. Normaaliin vanhuusiän taantumaan kuuluu sekä lähimuistin, että tilamuistin heikentyminen, eivätkä pelkästään nämä tarkoita, että vanhus automaattisesti sairastaisi dementiaa. Dementialle ja alzheimerin taudille on tyypillistä paitis muistin heikentyminen, myös puheen tuottamisen vaikeus, puheen sisällön köyhyys sekä tavallisten arkisten askaresta suoriutumattomuus. Etenkin vaikeampaan dementiaan voi liittyä myös käytöshäiriöitä ja aiemmin rauhallinen ja hillitty vanhus voi muuttua aggressiiviseksi.